Sosiaalinen media

On hyvä, että meillä on edes jonkinlainen keino kommunikoida ulkomaailman kanssa – sosiaalinen media siis, tuttavallisemmin some. Mitäpä jos somesta huolimatta tuntee olevansa yksinäinen, jos tuntuu, ettei kukaan todella aikuisten oikeasti välitä mitä hittoa toiselle kuuluu? Jos tuntuukin siltä, että kukaan ei huomaisi, jos vaikka kuolisi pois tai joutuisi sairaalaan, kun ei ole sitä tyyppiä, että kaikki vessakäyntinsäkin postaa someen. Itselläni kaikki parhaimmat kaverit ovat juuri niitä, jotka eivät ole missään muodossa some-menossa mukana. He laittavat säännöllisesti sähköpostia tai soittavat ja kysyvät mitä kuuluu ja huolestuvat, ellei muutamaan päivään kuulu mitään ja niin toimin itsekin. Näinhän se kuuluisi todellisten ystävien kesken mennä. No mitäs ne ovat ne somessa olevat kaverit? Satunnaisia tuttavia? Eivät ainakaan kovin läheisiä kavereita saatikka ystäviä. Huomasin juuri, ettei kovinkaan moni edes vaivaudu lukemaan postauksiani. Jos kysyisin mitä elämässäni on viimeisen puolen vuoden aikana tapahtunut, niin kovinkaan moni ei tietäsi, vaikka asioita on tullut laitettua someen jonkun verran.
Ripittäydyn tässä monestakin syystä ja yksi on syyllisyys. Olen itsekin syyllistynyt em. laiminlyöntiin. Huomasin, ettei eräs ystävistäni ollut vähään aikaan somessa ja mietinkin miksi. Ajattelin hänellä olevan kiireitä enkä sitten laittanut sitä aikomaani viestiä hänelle. No kävi ilmi, että hän oli sairastunut kohtalaisen vakavasti. Olen siis itsekin huono ystävä ja syyllisyys kalvaa sisintä. Mielestäni olen hyvinkin välittävä ja huomioonottava ystävä niille, jotka todella ovat ystäviäni. Minulle luonteenomaista on antaa enemmän kuin ottaa, kun on kysymys perheestä tai todellisista ystävistä. Olen aina apua tarvitsevien ystävieni käytettävissä mikäli vain voin auttaa. Ja aina voi ainakin kuunnella ja olla henkisesti läsnä tukena elämän iloissa ja suruissa.
Onko nykyihmiseltä kadonnut ymmärrys todellisesta ystävyydestä – sehän ei ole sitä, että facebookissa on satoja kavereita, tuskin ne kaikki ovat ystäviä. Ystävyys on paljon syvempi juttu, se on sitä, että tuntee ystävänsä hyvät ja huonot puolet, jakaa ilot ja surut, uskaltaa olla ystävän seurassa oma itsensä, ei suutu vaikka toinen purkaa huonoa tuultaan sinuun. Ystävä on ja pysyy tapahtui elämässä mitä tahansa.
Siispä summa summarum…mielessäni pyörii kysymys – tarvitsenko sosiaalista mediaa, mitä niistä tarvitsen ja mihin niitä tarvitsen? Nykyaikaa kuitenkin on verkostuminen ja se käy näppärimmin somessa. Myös nettisivut ja yrityksen facebook-sivut ovat tätä päivää ja niitä tulisi käyttää hyväkseen markkinoinnissa. Muuhun somea ei sitten tarvitakaan.

Leave a Reply